Defenders of the Faith

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Defenders of the Faith
Judas Priest
Studioalbumin Defenders of the Faith kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  Ibiza Sound Studios, Ibiza, heinä-elokuussa 1983
 Julkaistu tammikuussa 1984
 Tuottaja(t) Tom Allom
 Tyylilaji heavy metal
 Kesto 38.57
 Levy-yhtiö Columbia
Judas Priestin muut julkaisut
Screaming for Vengeance
1982
Defenders of the Faith
1984
Turbo
1986

Defenders of the Faith on Judas Priestin menestysalbumi vuodelta 1984. Albumi myi Yhdysvalloissa kultaa jo maaliskuussa samana vuonna ja ylitti platinarajan 1988. Albumi nousi sijalle 18. Billboard-listalla USA:ssa ja pysyi sillä peräti kymmenen kuukautta, kun ”Some Heads Are Gonna Roll” sai paljon radiosoittoa. Britanniassa levy ylsi listalla sijalle 19. Kappaleista ”Freewheel Burning” ja ”Love Bites” tehtiin myös musiikkivideot.

Kappaleiden taustoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rob Halford ei ollut levyn ilmestymisen aikoihin paljastanut muulle yhtyeelle homoseksuaalisuuttaan, mutta se purkautui välillä esiin miehen sanoituksissa. Omien sanojensa mukaan Halford "ujutti" albumille "homosanoituksia". Defenders...-levyllä se näkyy muun muassa kappaleessa ”Jawbreaker”. Hän ei kuitenkaan tohtinut sanoi bändikavereilleen, että "Täähän kertoo, jätkät, tosi isosta kyrvästä!"[a] Vuonna 2020 ilmestyneessä kirjassaan Halford toteaa, että kertoi vasta "aivan äskettäin" muille yhtyeen jäsenille mistä kappaleessa on kyse. He totesivat naureskellen, että "Ai jaa, nyt kun kerroit, niin selvä juttuhan tuo!"[1]

”Eat Me Alive” -kappaleen fellaatio-aihe sen sijaan ei jäänyt ollenkaan epäselväksi. Halford kertoo, että hän suhtautuu sanoituksiinsa suurella vakavuudella, kirjoittaa tekstit selvin päin, koettaa pitää ajatukset kirkkaina ja keskittyy työhön. Poikkeuksen sääntöön tekee ”Eat Me Alive”. Yhtyeen jäsenet olivat juopotelleet baarissa, ja sen jälkeen piti mennä vielä studioon viimeistelemään kappale, josta oli olemassa vain runko. Sanoitukset puuttuivat. "Pää täynnä olutta ja viiniä päätin, että kappale kertoo siitä, kuinka nautinnollista on saada hyvää suuseksiä." Myöhemmin sekä kännisanoittelu että eräs sen yksityiskohta harmittivat Halfordia: Kappaleen sisältöön kuuluu, että fellaation vastaanottaja osoittaa sen antajaa aseella päähän.[1] Tämä liittyy surullisenkuuluisaan ampumistapaukseen, joka vei Judas Priestin oikeuteen Yhdysvalloissa.[2]

Kaikki kappaleet kirjoittanut kolmikko Glenn Tipton, Rob Halford ja K. K. Downing.

  1. Freewheel Burning – 4.22
  2. Jawbreaker – 3.25
  3. Rock Hard Ride Free – 5.34
  4. The Sentinel – 5.04
  5. Love Bites – 4.47
  6. Eat Me Alive – 3.34
  7. Some Heads Are Gonna Roll – 4.05 (Bob Halligan Jr. -cover)
  8. Night Comes Down – 3.58
  9. Heavy Duty – 2.25
  10. Defenders of the Faith – 1.30

Vuoden 2001 version bonuskappaleet

  1. Turn on Your Light – 5.23
  2. Heavy Duty/Defenders of the Faith – 5.26 (Live)
  • Freewheel Burning / Breaking the Law / You've Got Another Thing Coming (livenä US Festivalilta)  - joulukuu 1983
  • Some Heads Are Gonna Roll / The Green Manalishi (live) / Jawbreaker  - maaliskuu 1984
  • Love Bites / Love Bites (promo) - 1984
  • Love Bites / Jawbreaker (kuvalevy)  - 1984
  1. Suora lainaus Halfordin kirjasta vuodelta 2020, suomentaneet Tarja & Kaj Lipponen.
  1. a b Halford, Rob – Gittins, Ian: ”12 Hyvät naiset ja herrat, istukaapa nyt, olkaa hyvät!”, Tunnustan : omaelämäkerta, s. 178–179. Suomentanut Tarja Lipponen. Johnny Kniga, 2020. ISBN 978-951-0-45684-2
  2. Grow, Kory: Judas Priest Look Back on 'Shocking' Backward-Masking Trial Rolling Stone. 24.8.2015. Viitattu 7.3.2021. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]